Valehteleva ylipaino

Tiedotusluontoinen asia laihduttajille ja muille painoaan tiukasti tarkkaileville: ette välttämättä olekaan aivan niin tukevia, kuin vaakanne näyttää. Valitettavasti joudun heti perään toteamaan, että lohdutuksen sanani koskee vain niitä, jotka vertaavat painoaan menneisiin sukupolviin, ja mittaavat painonsa murto-osien tarkkuudella.

Painon mittayksikkö kilo on melkoisen vammainen luonnonvakio, sillä sitä ei ole määritelty alunperin luonnonvakioiden avulla. Vertailun vuoksi: metri on jo matka, jonka valo kulkee tyhjiössä tietyssä erittäin lyhyessä ajassa ja sekunti on määritelty cesium-atomin sisäisten siirtymien avulla.

Kilo sen sijaan on vain kilo: erään pariisiin sijoitetun metallimöhkäleen massa. Harmillisesti kilogramman prototyyppi muuttaa hiljalleen massaansa, vaikka sitä säilytetään mahdollisimman vakioidussa ympäristössä. Se ei kuitenkaan suojaa kilon möykkyä täydellisesti esimerkiksi ilman epäpuhtauksilta. Saksalainen Der Spiegel -lehti veikkasi muutamia vuosia sitten, että kilon prototyypistä olisi sadan vuoden aikana kadonnut 50 mikrogrammaa. Niinpä sata vuotta sitten kilon painoinen kappale painaisikin nyt 1,000 000 050 kiloa. Tämä ei vetele. Suorastaan järkyttävää epätarkkuutta!

Teoreettis-tieteelliseen ongelmaan on kuitenkin tulossa ratkaisu. Vuonna 2011 meillä pitäisi olla käytössä uusi kilo. Tänä vuonna järjestetään yleinen mitta- ja painokonferenssi, jossa sovitaan kilon määrittelemisestä uudelleen. Suomessa Mittatekniikan keskus on kehittänyt ehdotelmaa kilogramman määrittelemiseksi. Valittu tekniikka perustuu levitaatioon, jossa käytetään magneettikelaa ja suprajohtavaa kappaletta. Kelaan johdetaan virtaa, jolloin syntyy magneettikenttä. Suprajohtava kappale ei päästä magneettikenttää sisäänsä vaan hylkii sitä. Mikäli kappale on vaakatasossa, nousee se tällöin ilmaan eli levitoi. Kelaan syötettävän energian määrä määritellään kilogrammaksi. Yksinkertaista, eikö totta? Olin jo melkein tehnyt saman kotioloissa, mutta Mittatekniikan keskus ehti ensin. Pahus.