KDE-käyttöliittymä päivittyi versioon 2.2.2

Niin olisi, yhdelle käyttökelpoiselle. KDE 1.x:ää tuli joskus aika paljon käytettyä ja se oli kyllä silloin ihan käyttökelpoinen. Nyt on vaan alkanut tuntua että sitä vaivaa sama vika kuin useimpia linux-distrojakin, että pistetään vaan lisää kamaa mahdollisimman nopeeseen tahtiin ja korjaillaan sitten vikoja sitämukaan ku keritään. Enemmin kyllä ottaisin ihan simppelin UI:n joka olisi vakaa ja ilman turhaa kikkailua.

Saa nähdä millainen viritelmä tuo Gnome 2 sitten mahtaa olla, kun Sunilla on ollut siinä sormet pelissä, itse kyllä pelkään pahinta (taisi tämä kyllä jo myöhästyä Solaris 9:n ensimmäisistä versiosta).

No vakaus CDE:ssä on ihan plussaa. Mutta itse käytänkin sitä vain ohjelmien käynnistämiseen ja CDE:n dtwm:ää ikkunamanagerina. Molemmilla pärjää ihan hienosti, jos ei tarvitse kaikenmaailman perseensuristimia.

Eh ? Sitä ei voi kyllä erityisen käteväksi väittää kukaan muu, kuin puhdas windows-kasvatti.

Toki. Jokaisesta tuutistahan sen opetusta tuleekin.

Minulla on useita (tuhansia) syitä mm. suomen markoissa. Tarvitsisin itselleni useita (töihin ja kotiin) w2k-öffice-vc++ lisenssejä, ja ei niihin millään ole tavallisella kuolevaisella vara. Ei taitaisi pelkkiin lisensseihin kymppitonni riittää edes ensihankintoihin. Siihen sitten kun lasketaan mäsän vuosittainen maksulliseksi menevä päivitysrumba, ja mainostuksesta huolimatta lähes täydellinen tuen puute, on valinta selvä. Maksakaa te, joilla on rahaa, itse en ala mäsän pohjatonta kukkaroa tukemaan.

Käytännöllisin? No ei ainakaan loogisin, eikä oikeastaan helpopikäyttöisempikään. Esimerkikisi drag and drop ei tumpelokäyttäjälle kerro mitä sille tiedostolle tapahtuu: kopioitiinko se, siirrettinkö se vai tehtiinkö linkki. KDE:ssä kysytään, kopioidaanko, siirretäänkö vai tehdäänkö linkki. Windowsissa sama ilmaistaan "selkeästi" plus- ja nuolimerkein, ikään kuin Teppo Tumpelo assosioi, että "ahaa! siinä on "+" merkki mikä tarkoittaa kopiointia". Aika loogista, jep. Toinen esimekki wintoosan kömpelöstä käytettävyydestä on Open-dialogi: sieltä avautuu mikä lie kansio milloinkin ohjelmasta riippuen, eikä käyttäjä paralla ole paljonkaan mahdollisuuksia omaksua hakemistopuu-ajattelua ja missä kulloinkin sattuu hakemistorakenteessa olemaan kun siinä ei edes näe koko polkua.

Näitä pieniä yksityiskohtia löytyy roppakaupalla, joiden epäloogisuus on aikanaan tullut ohitettua hokemalla "näin se vain tässä systeemissä on, näin se tehdään" sen kummemmin miettimättä olisiko saman toiminnon voinut toteuttaa selkeämminkin. Toki esim. KDE:ssäkin löytyy kömpelyyttä. Tottummalla kömpelöyksiin emme enää välttämättä reagoi niihin enää ja pysähdy miettimään helpompaa/parempaa tapaa toteuttaa sama toiminto. Ehkäpä jotkut jutut KDE:ssä mihin itse olen tottunut eivät samalla tavalla tunnu yhtään kömpelöiltä, mutta kun jossain vastaavassa KL:ssä sama on toteutettu paremmin saa jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että näin se olisi parempi KDE:ssäkin olla... Ihan siksikin on ihan hyvä, että alkaa löytyä erilaisia kilpailevia käyttöliittymiä.

Onko tutkittua tietoa? Laitetaan täysi ummikko opetteleemaan eri käyttöiittymiä ja tarkkaillaan mikä on helpompi omaksua?

No aivan taatusti. Veikkaisin, että tämä vaikuttaa hyvinkin paljon - eikä edes ainoastaan ohjelmiin ja käyttöliittymiin. Se mitä itse on käyttänyt vuosikausia tuntuu luonnollisestikin usein helppokäyttöisemmältä.

Vapaa maa ;-)

Ulkoasu seikat on varmasti gnomella ja kde:lla paremmin hallussa, koska käyttäjä voi valita itse haluamansa teeman, eikä se edes hidasta käyttöä. Monet ovat tottuneet windows työpöytään ja silloin se on luonnollisesti tuttu ja turvallinen. Uuden opettelu vie aina aikaa. *nixien "työpöydät", rakentuvat ikkunointi ohjelmistosta (sawfish afterstep enlightenment...), grafiikka kirjastoista (GTK QT MOTIF), ja itse työpöytä "ytimestä" (GNOME KDE CDE). Kaikki tämä monimutkaisuus antaa käyttäjälle mahdollisuuden muokata käyttöliittymästään suhteellisen vapaasti sellaisen kuin haluaa. Moni arvostelee gnomea, tai kde:tä vaikka kokonaisuus rakentuu huomattavasti monimutkaisemmasta järjestelmästä. Toiseksi kannattaa uhrata muutama tunti/päivä järjestelmän asetusten säätöön jotta ominaisuudet olisi juuri ne mitä tahtoo, eikä vain tyytyä testaamaan järjestelmää sen vakio asetusten pohjalta.

Windows työpöydän säätöominaisuudet sitävastoin ovat todella rajalliset. Itse joudun käyttämään wintoosaa töissä ja koululla. Etenkin töissä, jossa joutuu todella käyttämään konetta, tuskastuu W:n käyttöliittymään, ja siihen ettei sen toiminnallisuuteen pääse käsiksi. Siinä missä koti linuxin tuntee olevan mukautuva ja selkeä työkalu, tunee W:n olevan taipuisa kuin rautakanki, ja mikä pahinta W on muutoinkin kuin UI:n osalta täynnä sudenkuoppia.

Sangen perusteeton väite. Vähemmän perusteeton väite on se, että suurempi osa ihmisistä saa *nix käyttöliittymästä muokattua sellaisen kuin haluaa. Ongelma on vain siinä, että harva sen tekee.

Windows käyttäjät oppivat nopeasti naputtelemaan hiirellä kaikkia kuvakkeita ja sulkemaan varoitus laatikoita, edes lukematta niitä. Jos lähettäisin sähköpostiviestin ympäri maailmaa jossa lukisi "Here's my reg file for you" ja liittäisin siihen oman koneeni reksiteri tiedoston, tulisi ylläpitäjille ruuhkaa kun koneiden rekisterit olisi sekaisin. Rekisteri tiedoston käyttö oli varmasti helppoa, mutta lopputulos selvisi käyttäjälle vasta käytön jälkeen. Loppujen lopuksi todellinen W:n käyttäminen ei aina ole niin kovin helppoa ja selkeää.

Ehkä vaikuttaa, tai ehkä se on juuri se mitä sinä työpöydän toiminnoilta haluat.

Käytän selainta niin paljon, että etsin graafista käyttöliittymää johon voin siirtyä kokonaan (pois konsolista). Ja selainta voi käyttää muuhunkin kuin sektorin lukemiseen. Mainitsemasi KDE ei missään versiossa kuitenkaan tarjoa niitä ominaisuuksia mitä etsin. Ensimmäiseksi se on raskas ja sisältää enemmän turhia kuin minulle hyödyllisiä ominaisuuksia. Ja vaikka ne voisi ainakin osittain karsia, niin muut puutteet jäävät. Lisäksi mainitsemani PWM-ominaisuus on välttämätön, todella mukava ominaisuus. Ja koeta käyttää KDE:tä ilman hiirtä, kyseistä kapistusta en tahdo käyttää, kun liikun ikkunoiden ja työpöytien välillä.

Kyse ei ole edelleenkään ulkoasusta, kyse on käyttöliittymän toiminnasta. Miten se osaa pysyä "näkymättömänä" ja kuitenkin tarjota minulle toimivan ja mukavan työympäristön. Graafiset käyttöliittymät ovat usein koreita, mutta käyttömukavuus ei ainakaan minulle koostu ikoneiden ja efektien määrästä. Paremminkin niiden vähyydestä.

Virallisestihan KDE:n versiot julkistetaan noin viikko sen jälkeen, kun ne on tägätty CVS:sään. Näin siksi, että paketoijilla on aikaa saada pakettinsa valmiiksi ja kun julkistus sitten tulee (esim. slashdottiin), niin useimpien distrojen käyttäjät voivat suoraan imuroida valmiit paketit.

Toki, vaan osassa hitaudesta -lähinnä ohjelmien käynnistyksessä - syitä löytyy myös muulata kuin pelkästään KDE:sta:
http://www.suse.de/~bastian/Export/linking.txt
http://dot.kde.org/1000983828/

Muistaakseni ihan hiljattainkin joku sfnet.atk.linuxissa oli pannut merkille kuinka paljon nopeampi KDE2 oli FreeBSD:ssä kuin Linuxissa.