Microsoft: Windows XP:n piraattiversio on tietoturvariski

Niin, eli siis esim. Windowsin tapauksessa kuka tahansa voi tehdä[1] desktop-os-softaa, jos haluaa.. (tiedän kyllä ettei ole niiden oma idea.)
Mutta kyllä minäkin tiedän miten leipää tehdään, enkä silti koe voivani mennä kauppaan ,laittaa ranskista taskuun ja kävellä ulos.
algoritmi != ohjel[a|misto]

Meidän firmassa kyllä laskuteaan ihan yksittäisten ihmisten tekemistä yksittäisistä tunneista. Oli se sitten vanhan tiedon hyödyntämistä tai uuden kehitystä.

No kyllä esim. riistokapitalistiset(tm) lrvy-yhtiöt tekee työtä artistien puolesta, promoamalla ym.

Saanko kysyä mitä teet työksesi, ja olisitko valmis tekemään sitä siinä tapauksessa, että korvaus siitä olisi muiden ihmisten hyväntahtoisuuden varassa?

Kyllä minustakin olisi kiva elää täydellisessä maailmaassa jossa kaikilla oli tarpeeksi ja kellään ei liikaa, mutta kun..

[1] Tehdä == kuluttaa omaa aikaansa, vaivaansa ja hikeänsä.

Tässä onkin aineen ja tiedon (laajassa merkityksessä) ero. Materia on rajallinen resurssi: Star Trekistä tuttua replikaattoria ei ole. Ranskanleivästä ei voi tehdä mielivaltaisen monta kopiota.

Entä jos joku olisi patentoinut ranskanleivän reseptin tai, että "tekijän"oikeuslaki olisi niin tiukka, että reseptin minkäänlainen jäljentäminen olisi kiellettyä?

Olen kirjoittanut useammankin vapaan ohjelman vapaa-ajallani. Mutta toisaalta en todellakaan halua ohjelmoida työkseni. Mutta eipä minua kyllä kiinnosta kovin moni muukaan asia mistä jokin _yritys_ tai pentti peruskäyttäjä olisi valmis maksamaan. Kukin voi vetää siitä johtopäätöksensä loppujen kysymysten suhteen.

Niin, materian käyttöä pitää nimenomaan hallita koska ihmiset ovat itsekkäitä ja yhden leivänmuru on pois toiselta. Mutta yhden käsiinsä saama tieto ei ole pois kenellekään muulle saatavilla olevasta tiedosta.

Kyllähän tietoa voi omistaa ja päättää, jakaako tietoa maksusta tai maksutta muille vai ei (esim. patentit, lisenssisopimukset, konsultointi ym.).

Ja jos yhtyellä ei olisi käytössä levy-yhtiön markkinointikanavia, joissa on takana usein vuosikymmeniä hiottu sujuvasti toimiva organisaatio ja miljoonia rahaa, kukaan ei luultavasti kuulisikaan yhtyeestä. Korvaus levyä kohti on vähemmän, mutta pitäähän jokaisen väliportaan osansa saada, ja myynti kasvaa. Jokainen artisti voi halutessaan tuottaa ja markkinoida levyn itse, jos pääomaa on (mutta hyvin harva sitä katsoo kannattavaksi).

Nyt sekoitat lainsäädännön ja filosofian. Ja tottakai jokainen voi itse päättää miten tietoaan muille jakaa. Mutta ei hänen tule voida saada päättää miten muut edelleen tietoa jakavat.

\insert{räkänen nauru} Voisin melkein lyödä vetoa, että sinä et ole koskaan kuullutkaan suuresta osasta niistä yhtyeistä joiden musiikkia minä kuuntelen. Miksi? Koska niitä ei markkinoida missään. Hyvä jos levykaupasta löytyy. Paras tiedonlähde on tutut, keskustelupalstat ja _fanien ylläpitämät_ kotisivut.

Tottakai se on taiteilijalle vaikea lähteä markkinoille ilman levy-yhtiön tukea. Mutta siihenhän se juuri perustuu, että levy-yhtiöt ja muut väliportaat voivat riistää _kaikkia_.

On se oikeutettua, eikä se ole varastamista niinkuin minä asioita katson. Etenkin patentit ovat hyvinkin kielteinen asia. Jos minä keksin jotain, niin tottakai minun pitää sada keksintöäni käyttää niinkuin huvittaa vaikka joku ahne taho olisi saman asian aiemmin keksinyt.

Miksei?
"Tieto" sanana on vähän turhan laaja käsite tähän yhteyteen. Tekijänoikeudessa, samoin kuin patenteissa, tehdään ero ideoiden ja niiden käytännön toteutusten välillä.

Siihen käytännön sovellukseen tavallisesti uhrataan aikaa, vaivaa ja rahaa. Eikö ole kohtuullista, että siitä saa myös korvauksen?

Kuinka moni niistä yhtyeistä elää musiikillaan? Jota "tuskin edes levykaupasta löytyy"?

Entäs, jos sinä et keksi, vaan kevyesti rippaat sen ahneen tahon tekemän keksinnön ja alat myydä sitä omalla nimelläsi? Entäs, jos se kyseinen taho ei olekaan ahne?

Esimerkiksi lääketeollisuudessa puhutaan tuotteen kehityksessä vähintään kymmenestä vuodesta ja monesti miljardeista markoista.

Kuinka monella riittää innostus tuollaiseen panostukseen, jos kyseisen lääkkeen markkinoille ilmestyessä jokainen kynnelle kykenevä voi analysoida sen ja pistää oman tuotteen myyntiin kymmenesosahinnalla?

On toki hienoa puhua ideologisesti isoista ja ahneista korporaatioista, joita vastaan pieni kuluttaja käy peitsi tanassa. Välillä kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, olisiko nykyisessä mallissa ehkä kuitenkin järkeä. Ehkä kaikki eivät olekaan isoja ja ahneita.

Ohjelmistopatentit ovat hankala asia jo pelkästään sen takia, että idean ja sovelluksen ero hämärtyy helposti. Yhtenä uhkakuvana on pidetty sitä, että tulevaisuudessa pienillä ei ole varaa ylläpitää lakimiesarmeijaa, joka vaadittaisiin tarkastamaan, että patentteja ei rikota.

Ohjelmistopatentit eivät siis ole hyvä asia. Se ei tarkoita, että koko nykyinen patenttijärjestelmä olisi huono.

Siksei. Eikai tuohon muuta voi vastata kuin, että minun filosofinen ja poliittinen näkemykseni on, että tietoa ei voi omistaa ja sen käyttöä rajoittaa ("information wants to be free"). Vaikka monesti yritetään yksinkertaistaa, että tieto ja materia eivät eroa mitenkään, asia ei ole näin. Materiaa on käytössä rajallisesti, mutta tietoa voidaan periaatteessa monistaa rajattomasti, joten sitä riittää kaikille; ainoan rajan asettaa käytössä oleva tallennusmateriaali. Tottakai tekijän on hyvä saada korvausta työstään, ja aikoinaan oli vielä kätevä sen materian välityksellä myös tuo korvaus välittää. "Tekijänoikeuskin" luotiin, jotta tekijällä olisi mahdollisuus kontrolloida mitkä yritykset saavat hänen teostaa monistaa ja koska suurimmalla osalla ihmisistä ei ollut mahdollisuutta tehdä tuota monistusta siitä ei ollut haittaa. Nykyään kuitenkin on mahdollisuus, mutta julkaisijat yrittävät kaikin keinoin hankaloitta sitä, koska eivät suostu luopumaan saavuttamastaan (niin tavallista meille kaikille). Lisäksi "tekijänoikeuksilla" ei ole kaupallisten tuotteiden tapaukesessa enää mitään tekemistä tekijän oikeuksien kanssa, koska ne ovat pääasiassa siirtyneet täysin näiden julkaisevien yritysten monopoliksi. Ja koska näitä oikeuksia ainakin USA:ssa pystyy käytännössä jatkamaan loputtomaksi ajaksi, ei painosta poistunutta tuotetta välttämättä edes saa "laillisesti" välttämättä. Mutta tälläkin mallilla on oltava loppunsa, etenkin kun nuo välittäjät käyvät aina vain ahneemmiksi. Patenteissakaan ei ole varmaan ajateltu, että joku saattaisi tehdä jotain ilman rahallista korvausta (niin kapitalistista...).

Olisiko kiva kun leivissä olisi lisenssi, jossa valmistaja vaatii, että kukaan muu kuin ostaja ei saa sitä syödä?

Kun on kyse nk. "immateriaalioikeuksista" (vähän samassa käytössä kuin englanninkielinen ilmaisu "immaterial property") tarkoitan "tiedolla" tätä "immateriaa". En mielelläni käytä tätä "immateria"-sanaa, koska se on mielestäni jotenkin kömpelö lainasana.

Tottakai. Minä kyseenalaistankin nykyisen korvausmallin ja koko nykyisen riistokapitalistisen järjestelmän (ks. toinen vastaukseni), jossa julkaisija asettaa ehdot kaikille.

Ainakin osa. Mutta eikö olisi oikein, että muillakin olisi mahdollisuus keskittyä musiikin tekoon jos he niin haluavat?

Ks. toinen vastaukseni. Tottakai "hyviä tapoja" tulee noudattaa, ja jos tietää käyttävänsä toisen keksimää asiaa, on siitä hyvä ilmoittaa. Sehän ei ole kuin pari sanaa eikä mikään taloudellinen rasite tai este.

Jos taho rahastaa ideoilla on se minun mielestäni ahne. Ahneus on toki täysin subjektiivinen käsite.

Ks. toinen vastaukseni ja siinä utopiani maineeseen perustuvasta mallista.

Isot ja ahneet käyvät aina vain isommiksi ja ahneiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi. Koko kapitalistinen järjestelmä on karannut käsistä.

Patenttijärjestelmä on huono, jos se ei huomioi sitä, että kaikki eivät halua rahastaa tekemisillään, oli patentti sitten miltä alalta tahansa. Toisaalta patentin saaminenkin maksaa tuhottomasti, joten koko järjestelmä suosii vain rahakkaita tahoja. Jotain on vialla.

Miksi naurat räkäisesti? Meillä on luultavasti erilainen musiikkimaku, mutta se on epäolennaista.

Riistää, niinpä niin. Kukaan ei pakota tekemään sopimusta levy-yhtiön kanssa. Sekä levy-yhtiö että bändi pyrkivät maksimoimaan hyödyn, ja kuten jo sanoin, bändit voivat markkinoida itse itseään niin halutessaan.

Kyllä sinä saatkin sitä käyttää miten haluat, kunhan et tee rahaa sillä. Muussa tapauksessa olisi ehkä kannattanut tutkia, onko sitä keksitty aikaisemmin eikä tehdä turhaa työtä.

(Muita kohtia en kommentoi, koska ssundell teki sen riittävän hyvin. Voinemme olla yhtä mieltä vain siitä, että olemme eri mieltä.)

Niin, yhtye maksimoi hyödyn antaen muiden asettamat rajoitteet. Ehkä se maksimi nämä rajoitteet huomioiden on siinä viidessä markassa, mutta eikö sinusta yhtye ansaitsisi levystä kuitenkin jonkin verran enemmän ottaen huomioon levyjen kokonaishinnan? Minusta ainakin, koska se yhtye on se luova voima levyn takana (jos unohdetaan listaykköset ym. levy-yhtiöiden kasaamat vain rahantekotarkoituksessa olemassa olevat ryhmät).

EU:ssa ei vielä ole softapatentteja, mutta on tulossa. USA:ssa on, ja en saisi julkaista siellä vapaata ohjelmaa joka käyttää jonkun riistokapitalistin patentoimaa menetelmää.

Tottakai jos käyttää jonkun muun kehittämää menetelmää tai mitä tahansa, ja tietää sen, on hyvien tapojen mukaista kertoa siitä (joskaan ei välttämättä mainostaa sillä). Kuten myöskin jos käytät toisen tekemää koodia vapaassa ohjelmassasi. Tällöin myös alkuperäinen tekijä/keksijä niittää myös mainetta. Tähän perustuu koko vapaa ohjelmistokehitysmalli ja myös tieteelliset julkaisut jossakin määrin. Hienoa olisikin, jos pystyttäisiin kehittämään järjestelmä, jossa valtion tms. instanssin taholta tietoa kehittävät ihmiset voisivat saada korvausta työstään (jota tarvitaan siihen rajalliseen materiaan kuten ruokaan, jota on siis pakko jotenkin hallita) tämän maineen perusteella ilman, että joudutaan asettamaan rajoituksia muiden ihmisten tiedon käytölle kuten riistokapistalistisessa mallissa.

Kyllähän tuo viisi markkaa vähältä kuulostaa, mutta loppujen lopuksi takana on todella suuri organisaatio ja paljon työpanosta, joka vaaditaan studiossa soittelusta kauppojen levyhyllyille ja kuluttajien tietoisuuteen pääsyyn. Jos jotkut levy-yhtiöt ottaisivat kohtuuttoman suuren osuuden tuotoista, artistit siirtyisivät toiselle yhtiölle - käytännössähän yhtyeet hyvässä tapauksessa kilpailuttavat levy-yhtiötä, ja valitsevat itselleen parhaan. Koska levy-yhtiöiden välillä ei ole (tietääkseni) kartellia, markkintalouden lait luonnostaan optimoivat kullekin taholle tulevan korvauksen.

Softapatenttien mielettömyydestä olen samaa mieltä. Algoritmia tai menetelmää (esim. one-click shopping) ei pitäisi voida patentoida, ainoastaan materiaalisia tuotteita.