Microsoft julkisti Windows Rights Management -palvelut

Samaa voisi sanoa sinulle.. riippuu kai miltä puolelta pöytää katsoo.

Uskon kun näen. Tähän mennessä _Kaikkien_ näkemieni kopiosuojaus/DRM tekniikoiden ylevät lupaukset kuluttajien kunniotuksesta on unohdettu niin pian kuin järjestelmä on saatu käyttöön. DVD-levyjen aluekoodit? "niillä suojaamme vain uusien elokuvien teatterilevityksen" - Miksi sitten vanhat klassikoelokuvatkin ovat aluekoodattuja? Luentosalissa ei ole dvd-soitinta, koitan kopioida pätkän videolle. No can do, macrovision tulee vastaan. Eikä kyse ollut itse leffasta vaan sen making of dokumentista! Yritän ottaa Kirjoutuksesta lainausta - ei onnistu, suojattu acrobatin dokumentti. Kirjoitin siis itse leikkaa/liimaa sijasta hänen tekstiään.. Myöhemmin kysyin tekijältä miksi hän suojasi k.o. dokumentin. "Jonkun asetuksen on täytynyt jäädä päälle, ei tuon dokumentin pitäny olla suojattu"

Ja henkilökohtainen suosikkini: DVD-levyllä olevat mainokset joita EI VOI SKIPATA!

Ahneudesta/vanhasta tottumuksesta johtuen kopiosuojaukset jätetään päälle siihenkin materiaaliin mihin ei olisi tarvis. Ja puhe on siis tästä päivästä, kun rajoitustekniikat on vielä lastenkengissä.

Ehkä aluksi tuleekin hyviä tarjouksia DRM-tekniikalla, mutta kun tekniikka on saatu levitettyä kaikille käyttäjille, kysyy jossain palaverissa joku, että "Miksi tarjoamme käyttäjille ilmaisia näytteitä, kun voisimme ansaita myös kokeilijoilla?"

Onko huonojen puolien esiin tuominen sitten niin rikollista? Uuden tekniikan varjopuolet olisi hyvä ratkaista ennen käyttöönottoa eikä vain toivoa ettei ylilyöntejä tule. Kuinka taataan ettei DRM-tekniikkaa käytetä sensuuriin?

Miten rautatason toteutus voi olla varma että avoimen lähdekoodin ohjelma jolle se luovuttaa dokumentin, kunnioittaa esim leikkaa/liimaa tai tulostusääntöjä? Tällä hetkellä esitetyt ehdotukset rautatason ratkaisuiksi eivät itse toteuta DRM-vaatimuksia, ne tarkistavat vain, että ladattavat ohjelmat, kuten DR-manageri ovat allekirjoitettuja ja "luotettavia".

DRM:n markkinnoinnissa harvemmin tuodaan esiin heikkouksia ja haittapuolia. Cryptografiassa puolestaan työ on useimmiten avointa ja ihmisiä kannustetaan murtamaan algoritmeja heikkouksien löytämiseksi.

Salausalgoritmeillä ja DRM:llä on lisäksi se kriittinen ero, että ensimmäinen antaa kansalaisille mahdollisuuden toimia ilman että valtio voi seurata, kun taas jälkimmäinen antaa valtiolle/yrityksille mahdollisuuden valvoa. DRM antaa sisällön tuottajille turvallisuuden tunteen laitonta käyttöä kohtaan, samalla kun he luopuvat omista vapauksistaa.


"people willing to trade their freedom for temporary security deserve neither and will lose both" - Benjamin Franklin


ainakin jossain olen kaimani kanssa samaa mieltä :)

Tai voisko peräti olla, että tuon ei edes haaveilla estävän kaikkea mahdollista kopiointia? Kuten varmaan itsekin tajusit, se olisi peräti mahdotonta.

Siinä vaaditaan jo työntekijältä jonkinasteista päättäväisyyttä, jos hän screen copyttää - tai kirjoittaa käsin uusiksi - jonkun sadan sivun dokkarin. Lisäksi tuollaisesti touhusta kiinnijäämisen riski on huomattavasti suurempi kuin siitä, että sujauttaa liitteenä tuleen dokkarin korpulle ja pistää kotona Hotmailin kautta jakoon.

Mielestäni tuollaisten viritysten merkittävän hyöty on siinä, että ne pakottavat ihmiset ajattelemaan. "Hei, onkohan siihen joku syy, että en voi forwardoida tätä SALAISEKSI merkittyä dokkaria itselleni kotiin" Valitettavan moni kun ei osaa tuollaisia asioita itse ajatella ja nekin jotka ajattelevat päätyvät sitten "eihän kukaan nyt MINUN läppäriä varasta" -henkisiin tuloksiin.

-Juha