Microsoftin lakimiehet 17-vuotiaan opiskelijan kimpussa

Tottakai myisi, kukapa ei, mutta on eriasia haluaisiko mikkisofta maksaa siitä noin paljon. Nimi ei suoraan liity heihin ja he saisivat ja saivatkin sen helposti oikeusteitse. Eli typerä teinix joka halusi vaan rahastaa. Paremmalla taktiikalla se olisi helposti onnistunut, mutta ääliö menee lähettämään mikkisoftalle 10 000$ vaateen nimen luovuttamisesta.
Ei paljoa järki päätä pakota ei.

Minä olen tässä parasta-aikaa 17, ja kyllä tollaset 10000e kelpais koska vaan. Oiskohan jossakin yritys joka tahtoisi ton mun domainin ostaa isolla rahalla..

Off the topic

Itse tein 17 v. kotisivusuunnittelua ja tein erinäköisiä sivuja mitä sitten myin eteenpäin. Yksi sisälsi IBM:n pari vuotta myöhemmin käyttämän e-business logon. Joskus herkuttelen ajatuksella että jos olisin rekisteröinyt tuon logon, niin mitä IBM olisi siihen sanonut... Olisikohan halunnut ostaa tms.

Joka oli typerä virhe. Olisi ollut suostumasta myymään tuollaisella naurettavalla hinnalla. Niin minä olisin tehnyt, mutta jampalla pärähti päässä.
Seuraavaksi mikkisoftan olisi pitänyt nostaa tarjoustaan halutessaan tuon osoitteen.

Sitäpaitsi hemmo alunperin myönsi pistäneensä tuon soft nimen nimensä loppuun, juuri sen takia koska se kuulosti englanniksi lausuttuna mikrosoftilta, eli rahastusta. Olisi laittanut ennemmin nimeksi MikeRowe's Oft tms. kun kerran halusi pelleillä.
Typerä pentu, joka vaatisi ojennusta.

Varmaan samasta syystä kun kaikki kännyfirmat ovat nimeltään Mobile-, Telejotain ja softafirmat Micro-, Data-, Compu-, Netjotain. Tuohon alkuun lisää loppupäätteen -Tech, -Soft, -Systems, -Solutions, -Works niin saa jo monta olemassa olevankin firman nimeä.

Aivan. Ja jos tämä kyseinen henkilö, jonka nimi on Mike Rowe, tekee softaa, niin minusta on erittäin loogista että siitä tulee "Mike Rowe soft". (Nykyään lähes kaikkiin "isompiin" www projekteihin kuulunee myös melko paljon PHP- tai muuta ohjelmointia, joten tuo -soft liite lie siinä paikallaan)

Ja minusta tässä tapauksessa on ilmiselvää ettei tämä Mike tuota mikerowesoft.comia rekisteröinyt Microsoft -samankaltaisuuden perässä, tuskin sen vanhemmat tuommosta suunnitteli kun tuon nimen pojalleen antoivat.

"Softaksiko" kelpuutetaan nykyisin vain jonkin auktoriteetin kelpuuttama joukko myyntiartikkeleita? Kuka nämä artikkelit päättää? Jokin tietotekniikka-auktoriteetti? Jokin yhdysvaltalainen vastine Kielitoimistolle?

Markkinoinnissa voi toisinaan olla välineellistä hyötyä logiikasta, muttei suinkaan aina tai edes usein. Eikä ihmisillä ole nykyisen oikeuskäsityksen puitteissa mitään moraalista tai juridista velvollisuutta käyttäytyä loogisesti jonkin softatalon tai tämän kannattajien mieliksi.

Eihän se Yhdysvaltojen ja yleensä tuohtumuksen mittasuhteissa ole millään tapaa naurettavaa, ellei sitten aiemmin samanlaisissa tapauksissa maksettujen korvausten kontekstissa naurettavan vähän.

Ei tuon luonteisissa korvaus- tai maksuvaateissa muutenkaan lähdetä liikkeelle Yhdysvalloissa mistään järkevistä hinnoista -- ensinnäkin suhteessa tavanomaiseen korvauskäytäntöön (jonka puitteissa korvataan vaikka mitä kuvitteellisia menetyksiä jotka muutetaan rahaksi), ja toisekseen suhteessa korvausten hakumenettelyyn. Kun tämä otetaan huomioon, ei ole mitään järkeä lähteä siitä, että kloppi olisi _odottanutkaan_ saavansa juuri tuon korvauksen sen enempää kuin joissain kulttuureissa myyjä tai ostaja olettavat että vastapuoli lopettaa tinkaamisen heti. Lisäksi korvausvaade saattoi olla osin tai kokonaan puhdasta viestintää: "tältä minusta tuntuu". Mikä tekee siitä, että Microsoft on tarjonnut alun perin nimenomaan domainin siirron korvauskuluiksi 10 dollaria, jollain tapaa vähemmän tinkaavaa tai hyväksyttävämpää kuin nappulan korvausvaateesta? Sekö, että Microsoftilla on töissä ammattilaisia, joilta voidaan odottaa aikuisempaa käytöstä ja parempaa ymmärrystä?

Guaranteed? Sen vuoksi, että Microsoft kaappaa juristeriamenettelyllä klopin domainin, kloppi ei kärsi minkäänlaista muutosta imagossaan?

Ja mikä sitten olisi vastaava menettely, jonka voisit hyväksyä osoitukseksi siitä, että tekoa ei ole suunniteltu, ja mikä olisi näissä puitteissa sellainen tapa viestiä yleisessä tapauksessa vastaavalle haastajataholle "taidatte yrittää vallata maailmaa, ja mun puolestani voitte haistaa mitä haluatte", jonka voisit hyväksyä? Jos sopisimme, että oletuksesi olisi oikea, tekisikö se sinut onnelliseksi, ja jos enkeli taivaasta julistaisi kiistattomasti, ettei se ole, tulisitko surulliseksi?

Ja mihin tässä kontekstissa asettuu se huomio, että henkilö ensin kieltäytyi luovuttamasta domainia, eikä jo tuolloin vaatinut siitä korvausta?

Sillä, että hallinnolliseen menettelyyn kytketään arvailuja henkilön puolen vuoden takaisista pyrkimyksistä ja motiiveista, on varmasti tarkoituksensa: työllistää lisää juristeja jäljittämään noita pyrkimyksiä ja kehittelemään ja puolustelemaan jos minkä sortin teorioita, joilla nuo pyrkimykset voidaan verifioida, ja lisäksi kehitellä samasta aiheesta näennäiskeskustelua rekursiivisen mediasirkuksen raaka-aineeksi. Surkeinta typeryyttä tässä osoittaa se, että tietääkseni kukaan ei ole näyttänyt toteen sitä, että tällaisista sekaannuksista, joissa ei käytetä toisen nimeä vaan jotain sitä muistuttavaa, todella aiheutuisi mitään mitattavia kustannuksia "oikean" nimen haltijalle. Tällöin ei voida myöskään määritellä mitään sellaista rajaa, jossa muu kuin identtisen nimen haltija on velvoitettu tekemään siirron, kuin lähtemällä etsimään jotain filosofis-eettisiä sivuseikkoja oikeutusperusteiksi. Se, että firmalla on oikeus, koska muuten firma ei menesty, ja maailmasta loppuu krääsä, vain asetetaan, koska vastaanväittäjät ovat hippejä ja kommunisteja, tai muuten vaan kyseenalaistavat pyhän brandin, jota sitäkin kyllä tutkitaan innokkaasti paradigman puitteissa, mutta jonka paradigmaan itsessään kuuluu huteria ja hyvin kiistanalaisia kohtia.

Minkä vuoksi asiassa on tutkittava vain toisen osapuolen vaikuttimia ja pyrkimyksiä, mutta tämä ylevä pohdiskelu on keskeytettävä juuri siihen pisteeseen, jossa miljardiyritys tarjoaa 17-vuotiaalle amerikkalaishenkistä yritteliäisyyttä huokuvalle työteliäälle lukiolaiselle 10 dollaria vaivoistaan?

[...]
Hups. No, on se Kanadakin iso maa ja työllistää jokusen juristin.