Nettiriippuvaisuudesta lähitulevaisuuden riesa?

Joo... minun addiktioni oli planetarion. Weppiselaimella (tai jopa wap puhelimella) pelattava äärimmäisen yksinkertainen "avaruussotapeli". Mielenkiintoisen siitä teki se, että peli ikäänkuin kulki oman "reaalielämän" rinnalla, sillä peliin laskettiin uusi tilanne vain tunnin välein. Parhaina päivinään planetarionia pelasi noin 180 000 pelaajaa ja toki siinäkin oli hyödyllistä tehdä yhteistyötä muiden pelaajien kanssa. Ilman kunnollista allianssia (tai klaania...) ei voinut oikein edes pärjätä. Tämä teki "politikoinnista" (irc) erittäin tärkeän osan planetarionin pelaamista.

Äärimmäisen addiktiivinen peli. Yöunet kärsivät lähes jatkuvasti, työt eivät edistyneet eikä ihmissuhteissa ollut juuri hurraamista. Onneksi pääsin eroon... vaikka toisaalta olihan se hauskaa...

Enpäs nyt tiedä...on aika hassua sanoa että se joka toiselle on "ihmissuhteita rajoittavaa, vahingollista toimintaa" ei olisi jollekin muulle ihan pätevää ja ehkäpä normaalia ajanvietettä. Onko terveellisempää että esim. kouluyhteisön hyljeksimä (kärjistys?) finninaamainen hiljainen nörttipoika/tyttö istuu yksin kotonaan katsoen joka päivä salattuja elämiä ja niiden uusintoja, jääden siihen "fantasiamaailmaan" täysin koukkuun kuin se, että tämä saattaa löytää "hengenheimolaisia" tai vaikka vain juttuseuraa uusimmasta tietokonepelistä kiinnostuneesta hepusta jostain kissin chatista tms. Itse olen ollut aikoinaan kauniisiin ja rohkeisiin pahasti koukussa, liekö tuokin johtunut vanhempien kontrollin puutteesta?

Itse käytän tietokonetta vähintään 8 tuntia päivässä, joskus paljon pidempiäkin aikoja jatkuvalla syötöllä, ts. elän koneeni edessä. Tietokonetuolini alla asustaa myös varmasti jonkin eläinläjin yhteiskunta joka nauttii muruja hengenpitimikseen, ei siitä sen enempää. Itse en näe tässä sen suurempaa ongelmaa kuin siinä, että tehdään töitä 8-16 jonka jälkeen painutaan vaikka kuntosalille ja rehkitään ja rehkitään tai vaikka mennään joka ikinen ilta siihen masan baariin kaljalle. Minusta on suurin osa internetin ja tietokonepelien addiktiopotentiaali-vouhotuksesta on kukkahattutäti-yhdistysten kehittämää propagandaa sillä se maailma on jotain, joka pyörii ilman heidän väliintuloaan ja jatkaa menoaan vielä heidän poismenonsa jälkeen. Maailmassa on paljon vakavampiakin ongelmia kuin internet ja pornografia josta en edes aloita :P


</LogiXin selostus>

En täysin allekirjoita väitöstä, että lapset jäisivät helpommin koukkuun, kuin esimerkiksi teinit tai nuoret aikuiset. Vanhemmilla on kuitenkin isompi kontrolli lapsen tekemisistä, kuin esimerkiksi teinin tai jo yksin asuvan ihmisen. Ja muutenkin tuntuu, että laumaan kuulumisen tunne herää todella voimakkaaksi monella vasta teini-iässä.

Ei ole paljoa kokemuksia sisällöllisesti syvemmistä nettipeleistä, pelaaminen rajoittunut toistaiseksi erilaisiin räiskintöihin. Niissäkin tosin laumaan kuuluminen tapahtuu erilaisten klaanien avulla, joten koukkuun varmasti jää. Ehkä kuitenkin kokee enemmän velvollisuudeksi kuin pakoksi pelaamisen, että on muiden arvoinen, eikä petä klaania. Mutta varmasti EverQuestiin ja vastaaviin jää todella helposti koukkuun. Luot ja kehität omaa hahmoasi, kommunikoit muiden hahmojen kanssa. Vaikka tilanne ja ympäristö ei olekkaan todellisia, niin ajatukset ovat todellisia. Ja vaikka miten keskityttäisiin pelaamiseen, niin tulee joskus puhuttua yksityiselämästäkin, alkaa pian oikeasti miettimään toisen elämää, henkisesti tukemaan. Oikein pelottaa ajatella mitä saa aikaiseksi The Simsin nettiversio, kun naisetkin löytävät isommalti virtuaalimaailman.

Erilaiset chatit ja varsinkin IRCin löydän suorastaan vaarallisen addiktoivina. Kun sen oikean kanavan ja henkilöt löytävät, niin eroon ei tahdo päästä millään. Ei tule välttämättä käytyä juuri missään, mielummin menee tapaamaan "ystäviään" IRCnettiin. Kaikenlaisista asioista tulee yleensä puhuttua, joten henkilöt aliaksien takana voivat kehittyä hyvinkin todellisiksi. Tuntee syvää huolta, jos toisella menee huonosti.

En osaa edes kuvitella maailmaa, jossa kommunikointi tapahtuisi yksin kännykän ja kasvokkain tapaamisen turvin. IRC on niin paljon helpompi ja nopeampi tapa tavata tuttuja ja tuntemattomia. Joltain kanavalta (yhteisöstä) lentäminen voi tuntua pahalta vielä pitkänkin ajan jälkeen. Ja vaikka ei muuten jäisi koukkuun, niin IRC on oiva keino tavata tuttuja, jotka ovat esimerkiksi muuttaneet toiselle puolelle maapalloa.

Kaikista asioista löytyy myös se synkempi puoli. Erilaisissa chateissa on poskettoman helppo valehdella ja käyttää toisia henkisesti hyväksi. Ja sieltä alkanut vääryys voi levitä, kuten julkisuuteen on tullut muutamia tapauksia alaikäisen hyväksikäytöstä. Pelaamisessa voi mennä liiallisuuksiin, unohtuvat maalliset ja todelliset asiat. On kuitenkin mielestäni turha sanoa, että internet olisi sen pahempi paikka, kuin esimerkiksi television katselu. Viihdettä ja ajankulua ne tarjoavat kummatkin, molempiin voi kasvaa himo, jonkinlainen pakko.

Kummasta olisit valmis luopumaan helpommin, tv-kanavista vai internetistä?

"Internet on parasta huumetta"

Tuo on kyllä jo aika paha, itse pelailen muutamaa verkkopeliä, mutta loma-matkatkin menevät ilman että huomaankaan tietokoneen jääneen pois viikoksi(viikoiksi). Vaikka olihan se vikaa tiistaina ja keskiviikkona irccailla ja surffata isän kannettavalla kun ajoimme 1700km autolla. Moottoritiellä vaan GSM-kortti ja kannettava kuumiksi ;)