Piratismi nousussa Venäjällä

Se heikko laatu on mitä on, mutta edelleen tässä pätee sama sääntö kuin autoissa. Sillä sadan tonnin auton hinnalla ostaa edelleen sata tonnin autoa. Ei siitä vaan mihinkään pääse.

Venäjän piratismi on seurausta pitkäaikaisesta oppimisesta, kansa joka on viimeisen 1000v tottunut elämään varastelemalla ei niin helposti vaan tavoistaan pääse. Koko se asenne siellä maassa on sellainen, että toisia ei kunnioiteta ja mikään ei ole moraalisesti arveluttavaa. Uskoisin, että venäjän tilannetta ei korjata lainsäädännöllä, eikä millään muullakaan. Tässä pitäisi pureutua paljon suurempiin asioihin. Uskonto on yksi asia joka on vaikuttanut länsimaisen moraalikäsityksen syntimiseen, venäjällä se taas on romutettu. Tällaiset asiat ovat ehkä turhan tuntuisia yksilötasolla, mutta puhuttaessa kokonaisesta kansasta ja sen hallinnasta ne alkavat olemaan merkitseviä asioita. Piratismi on ehkä sen maan pienin ongelma, siihen ei kukaan varmaan edes viitsi puuttua, huumeet, taudit, viina, se kaikki - se on se oikea ongelma, se rappeutuminen. Arvatkaa ketä siellä kiinnostaa jos joku artisti menettää tulonsa?

Venäjällä on viimeisen tuhannen vuoden aikana ehtinyt vaikuttaa ja venäläiseen kulttuuriin sulautua hyvin monenlaisia kulttuureja. Ei ole ylipäätään kovin mielekästä puhua "varastelemiseen tottumisesta" kansan kohdalla silloin, kun suurin osa kansasta elää maaorjuudessa. Venäläisiä on suurimmaksi osaksi johdettu tiukalla, väkivaltaisella kurilla, mikä osaltaan selittynee pyrkimyksillä pitää puristuksessa oleva valtakunta koossa valloittamalla ja alistamalla raa'asti ympäröiviä kansoja.

Kyllä jokaisella kansaksi tai kulttuuripiiriksi kutsuttavalla on moraalinsa. Se, että moraalinormit ovat erilaiset kuin meillä, on toinen asia.

Voitaisiin yhtä pätevästi sanoa, että moraalikäsitykset ovat vaikuttanet pariin viime vuosisataan asti kristinuskon sisältöön. Moraalin, uskonnon ja muun yhteiskunnan käsitteleminen erillisinä on ylipäätään melko moderni keksintö. Venäjällä on suurimman osan viimeisestä tuhannesta vuodesta ollut ortodoksisella uskonnolla huomattava merkitys.

Ei ole niinkään olennaista, että Neuvostoliitossa haluttiin korvata "uskonnon" nimilapun alle luokiteltu kristinusko uudella "kommunismi"-nimisellä uskonnolla. Olennaista on se, millaisia nuo maailmankatsomuksen ja elämäntavan yhteenliittymät oikein ovat.

Jos hyvinvoinnin norsunluutornistaan ympäristöään tarkkailevilla suomalaisilla olisi todellista halua tinkiä edes jonkun verran aineellisesta itsekkyydestään, jotta Venäjällä konkreettista puutetta saataisiin lievitettyä, on kaikki syyt olettaa, että myös mainitsemasi ongelmat lievenisivät. Todelliseen ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan tietenkin monenlaisia apuvälineitä -- mutta missään tapauksessa yksin jonkinlainen moraalinen saarnaaminen ei riitä.

Moraalista rappiota voi olla myös se, että karsinoimalla jokin kansa moraalisesti halveksuttavaksi yritetään puolustella sitä, että loppujen lopuksi tehdään niin vähän mitään konkreettista. Minusta on yksittäistä kunnollista, työtä parhaansa mukaan tekevää tai tahtomattaan työtä vailla olevaa ihmistä ajatellessani hyvin vaikea asettaa hänen auttamisensa ensiehdoksi sitä, että naapuri lopettaa omatoimisesti huumeidensa käytön ja itsensä henkensä pitimiksi myymisen.

"Venäläinen kansanluonne" tuntuu useissa yhteyksissä olevan oikeastaan selitys, joka ei loppujen lopuksi kykene selittämään mitään. Jos tuon kansanluonteen olennainen ellei peräti ainoa todistus on venäläinen korruptio, ja "kansanluonne"-käsitteen olennainen funktio korruption selittäminen, mihin tuon käsitteen käytöllä oikein pyritään?

Suomalaisten oma historia selittää ehkä tätäkin. Pieni, suurvaltojen sotien ja sorron keskellä elänyt kansa on joutunut pakostakin kiinnittämään vihollisensa kaikenlaisia leimoja -- ei se tappaminen ja sotiminen nyt ihan niin helposti ihmiseltä muuten luonnistu kuin joskus vihjataan. Oman painolastinsa tuottaa varmaankin myös suomettumishistoriamme ja yrityksemme korostuneesti sanoutua irti tuosta ajasta ja omista kommunismin aalloistamme.

Kun journalistiset käytännöt käytännössä usein johtavat siihen, että Venäjän kaltaisista maista juuri ne kauheimmat kertomukset osuvat korviimme, on ymmärrettävää, ettei meillä voi useinkaan olla kovin kokonaisvaltaista käsitystä venäläisestä arjesta. Silti, vaikka mainitsemasi erään uskonnon pyhän kirjan nojalla on joskus puolusteltu myös ihmisten systemaattista tuhoamista kaasu-uunissa, uskoisin, että uskonnostakin voisi silti löytyä pontta hieman eläytyvämpäänkin ja syvemmin ymmärtämään pyrkivään otteeseen.