Rajoittaako ohjelmistopatentointia vai ei?

Niin, kyllä kansanedustajille kannattaa kirjoitella ja soitella. Tästä patenttiasiasta meni välikysymys ministerille kun asian eteen hieman näki vaivaa.

http://kankaanniemi.net/index.php?id=1&aid=39

Entäpä sellaiset hetket kun etö tiedä, että joku on jo kehittäny jonkun pienen työkalun ja kehität samallaisen, haluat ehkä muutaman euron kehityspalkkiota ja sitten sinut haastetaan maapallon toiselta puolelta patenttirikkomuksesta. Ohjelmistokehitys syntyy ihmisten tarpeesta ja koodarin kyvyistä. Jos jotakin ei ole, se halutaan niin se myös tuotetaan. Kaikki tarpeellinen tuotetaan joka tapauksessa. Ei se vaadi kaupallisuutta. Siksi rispektiä GPL, GNU ja muille opensource projekteille. Huomatkaa. Puhun tarpeellisuudesta, en niistä kaikista pikku apulaisista officessa jotka ärsyttävät ihmisiä.

"Tässä onkin yksi hyvä kysymys esitettäväksi ehdokkaallesi", muistuttaa EFFI:n puheenjohtaja Ville Oksanen.

Olen ainakin kolme kertaa muistaakseni lähettänyt sähköpostilla kysymyksiä ehdokkaille ja kansanedustajille, mutta kertaakaan minulle ei ole vastattu.

Johtuuko tämä siitä, että sähköpostia ei osata käyttää, vai siitä että heillä ei ole aikaa vastailla, vai siitä että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta yksittäinen äänestäjä ja he vastaavat vain, jos jokin ryhmä tai ryhmän johtaja kysyy heiltä?

Tässä muuten taitaa olla ainakin yksi syy siihen miksi en äänestä. Miten voisin kuvitella, että kansanedustajat tahtovat parastani, jos he eivät edes puhu minulle? No kolme kansanedustajaa/ehdokasta on tosin varsin pieni otanta, ehkä pitäisi antaa jokaiselle oikeasti mahdollisuus.

Suurin ongelma softapatenteista muodostuu siitä, että alana softapuoli on nuori ja luonteeltaan kumulatiivinen ja erittäin fragmentoitunut. Asiaa ei yhtään helpota se, että esim. jenkeissä 90-luvun alussa, kun softapatentteja oli myönnetty jo tovi, ei ollut yhtään softa-alan koulutuksen saanutta tutkijaa. Tämän seurauksena softapatentteja onkin pilvin pimein, joista osa selkeästi pätemättömiä, ja jää helposti sellainen kuva, että mitään ei pysty tekemään loukkaamatta.

Näin eurooppalaisena tietysti mielellään syyttää jenkkejä kaikesta, mutta ei se homma ihan hanskassa täälläkään ole. Vaikka Euroopassa on käytössä väitemenettely, myös täällä on myönnetty huonoja patentteja. Huonolla tarkoitan tässä tietenkin uutuuden ja keksinnöllisyyden puutetta. Väitemenettely on kömpelö ja yksittäiselle valittajalle, esim OS-softan tekijälle, tie on liian kallis. Väitteen tekemiseen tietenkin pitäisi seurata koko ajan myönnettyjä patentteja, eikä kenelläkään yksityisellä riitä siihen aikaa. "OS"-tyyppinen väiteorganisaatio olisikin paikallaan, mutta mistä rahat?

Niinkuin edellä lyhyesti mainitsen, ongelmia on. Sen myönnämme myös me softapatentoinnin puolustajat. On olemassa pätemättömiä patentteja, eikä patenttitutkimuksen taso ole aina ollut kovinkaan häävi. Se on siis korjattava, eikä korjauksen tekemiseen tarvitse lakkauttaa koko instituutiota.

Mainitun direktiviin muutetun muodon ongelmana on se, että se on ristiriitainen sekä sisäisesti, että etenkin EPC:n ja muutaman muun kansainvälisen sopimuksen suhteen. EU:lla instituutiona ei ole mahdollisuuksia muuttaa EPC:tä ja toteuttavan viranomaisen toimintaa, tämä käy ilmi EPC:n artikloista 1 - 9 (jos ketään kiinnostaa). EPC:täkin on mahdollista tietenkin muuttaa, mutta sen täytyy tapahtua yksimielisesti kaikkien jäsenvaltioiden toimesta, enkä näe sitä mahdolliseksi, ainakaan muutaman vuoden jänteellä (esim EPC2000 muutokset eivät ole vielä voimassa kun ei ole ratifioitu.) Lisäksi muutosehdotuksista puhuttaessa on pakko ihmetellä sitä, että ehdotuksia tehtäessä muutoksista keskustelemassa on ollut alle sata MEPiä, kun taas äänestyksessä on ollut yli 500. Koska kyseessä oli kiivas tahti ja pöydällä on muitakin asioita, en usko, että kaikki euroedustajat ovat olleet ajan tasalla. OS-sektorin lobbaus onnistui siis erittäin hyvin, ehkä jopa liiankin hyvin. Mentiin niin pitkälle, että muutoksia ei voida toteuttaa.

Tuotekehitys on kallista (katsokaa vaikka pk-it-yritysten tilinpäätöksistä) ja sen tulokset on turvattava. Alalla, jossa kopiointikustannukset ovat olemattomat, tämä on erityisen tärkeää. Tämä ei onnistu vain tekemällä parempaa laatua, koska se on toinen vaikea asia. Toisekseen, jos firma A keksii hienon keksinnön ja tekee tuotteen, firma B voi kopioida sen tuotteen hyviltä osin ja tehdä hieman laadukkaamman ilman, että tarvitsee satsata tuotekehitykseen sen keksinnön tekemiseksi.

Loppuun pieni tehtävä niille, jotka aina niin kiivaasti väittävät softapatenttien tukevan vain suuria firmoja.

Kuvitellaan, että minulla on hieno idea, vaikkapa langattoman datan reitittämiseksi matkapuhelinverkossa. Alan työstämään ideaa ja huomaan, että tästähän saisi helposti leipäpuun itselle ja parille kaverille. Ainoa ongelma on se, että kyseinen uusi reititysjärjestelmä täytyy toteuttaa matkapuhelinverkon tukiasemassa. Niihin pääsee mukavasti käsiksi tekemällä yhteistyötä verkkovalmistajan tai operaattorin kanssa. Aloitan yhteistyötunnustelut ja vastapuoli huomaa, että keksintö on hyvä, se toteutetaan varmasti.

Mitä tapahtuu seuraavaksi, jos tekniikkaan ei ole haettu patenttia ja olen kertonut siitä yritykselle, jolla on ehkä jopa 20000 tuotekehitysinssiä? Maksavatko he minulle hyvää hyvyyttään, vai kopiovatko idean? Kannattaako minun alunperinkään alkaa työstämään ideaa, virittämään liiketoimintasuunnitelmaa ja tuhlata aikaa vaikkapa vuosi siihen, että lopputulos on se, että vastapeluri kopioi keksintöni?

Jos keksintö on oikeasti hyvä, niin sille myönnetään patentti. Voisiko se tuoda turvaa pienelle parin hengen yritykselleni suuria pelureita vastaan? Voisinko sillä tavalla saada jalan oven väliin ja päästä myymään konsulttityötä ja lisenssejä suurelle firmalle? Voisiko tällä tavalla pystyä pysymään suurten riitojen ulkopuolella, poissa jättiläisten taistelutantereelta? Varsinkin siinä tapauksessa, jos tämä ensimmäinen suuri peluri avustaa keksinnön saamisessa standardiin?

Asia ei ole niin mustavalkoinen kuin OS-liikkeen äänitorvet antavat välillä ymmärtää. Kaikkea ei voi saada nyt heti mulle kaikki ilmaiseksi. Toisaalta, kukaan ei kiistä, etteikö olisi parannettavaa ja suurteollisuudelle on luonnollisesti oltava myös vastavoima, niinkuin kaikelle muullekin. Se vastavoima ei vaan toimi, jos mennään hurmostyyliin laput silmillä.

Ps. Edellä kuvatun tehtävän tilannettahan ei todellisuudessa tapahdu, koska mikään suuri yritys ei ota ulkopuolisia keksijöitä edes vastaan, ellei asiasta ole patenttihakemusta. Isot firmat eivät halua tilannetta, jossa pieni keksijä syyttää heitä ideansa varastamisesta. Patenttihakemus on siihenkin erityisen hyvä väline, se osoittaa keksinnön ja keksijän myöhempää korvausta varten.