SCO:n historia oikeudenkäynneissä on voittoisa

Et ole ilmeisesti seurannut tätä SCO-IBM tapausta kovin tarkkaan? Kyse ei todellakaan ole mistään SCO:n patenteista vaan SCO:n tulkinnasta jonka mukaan kaikki mitä esim. IBM AIX-käyttöjärjestelmäänsä lisää on täydellisesti SCO:n hallinnassa.

Eli kärjistettynä IBM keksii täysin itsenäisesti ominaisuuden X joka lisätään Linuxiin. Tässä tapauksessa ei ole tehty mitään väärää. Mutta jos IBM lisää myös tämän ominaisuuden AIX:iin niin SCO pääsee heti älähtämään. Onhan toki luonnollista että koska tämä ominaisuus X on nyt AIX:issa joka on SCO:n hallitseman UNIXin johdannainen, SCO saa tästä lähtien kontrolloida ominaisuuden X käyttöä ja saa esimerkiksi vetää herneen nenään että IBM on kopioinut SCO:n hallinnoiman ominaisuuden X Linuxiin...

Loogista?

Ei minustakaan... :)

Onko tuo firma tehny aikoihin omaa softaa? Siinä on oikein periamerikkalainen firma. Alkupääoma on kartutettu softalla ja nykyään sitä pääomaa käytetään hyväksi muiden työn varastamisessa. Ohjelmoijista on tullut asianajajakaartin johtajia. Pitäisi kieltää lailla tuollaiset firmat joiden tuloista 99,98% tulee "oikeusteitse".

Suomalaisen katsantokannan mukaan alkaa tässä vaiheessa olla jo pitkälle yhdentekevää, mihin tarkoitukseen nämä instituutiot on kehitetty. Tässä vaiheessa pitäisi pikemminkin pyrkiä uudistamaan immateriaalioikeusjärjestelmää nimenomaan nykyajan toimintaympäristöä vastaaviksi -- niin, että se ottaisi huomioon yksityisten edut sekä suoraan että siinä määrin kuin organisaatioiden intressit koskettavat välillisesti lyhyemmällä ja pidemmällä aikavälillä yksityisiä.

Tietääkseni tämä bisnes-strategia ei sinällään juuri menesty. Ne patentit, joilla on Yhdysvalloissa todellista taloudellista merkitystä, ovat keskittyneet isoimpien yritysten käsiin, joilla on resursseja puolustaa patenttejaan, ja jotka diilaavat patentteja keskenään (tyypillisimmillään "you don't sue us, we don't sue you"-periaatteella). Tällaiseen asemaan pääseminen vaatii muutakin kuin yrittämisen tahtoa ja liikeidean. That's the whole point: ajatus siitä, että tasa-arvoiset yksilöt tavoittelevat markkinoilla omaa parastaan vapaan rationaalisen harkintansa nojalla, on osoittautunut selvästi epäpäteväksi premissiksi, ja siksi tämän lähtökohdan varaan ei voi enää rakentaa normeja ottamatta huomioon yhteiskunnallista todellisuutta.

Toisenlainen maailma on mahdollinen. Demokratiassa tällaisten instituutioiden sisältö pohjautuu ainakin muodollisesti siihen, että kansa on antanut vähintäänkin välillisen hyväksyntänsä niille periaatteille, joiden perusteella tuo sisältö on täsmennetty.

On totta, että globalisaatio ja Euroopan integraatio rajoittavat valintamahdollisuuksiamme. On kokonaan eri asia, suhtautuvatko muut eurooppalaiset tähän kehityskulkuun niin myönteisesti kuin me kuvittelemme. Maailma jakautuu loppujen lopuksi kahden sortin ihmisiin: niihin, jotka edes yrittävät vaikuttaa asioihin ja taistelevat edes tuulimyllyjä vastaan, ja niihin, jotka antavat hiljaisen hyväksyntänsä mille tahansa, "kun mihinkään ei kuitenkaan voi vaikuttaa".

Voiton tavoittelulle pyhitetty moraalijärjestys on sekin moraalijärjestys. Jotkut jopa uskovat vakaasti sen johtavan suurempaan yleiseen hyvinvointiin. Jotta mikään järkevä diskurssi asiasta olisi mahdollista, pitäisi ensin hyväksyä se, että jonkun toisen ihmisen mielestä tämä on täysin moraalista, ja sitten pyrkiä osoittamaan tämän lähtökohdan premissien ilmeisimpiä eroavaisuuksia todellisuudesta.