Seuraavan sukupolven konsolihuhuja

Eikös tuossa PS3:ssa ollut Sonyllä joku sellainen idea, että käyttäjä voi ryvästää niin monta PS3:sta rinnan kuin pätäkkää löytyy? Kyllä tällä periaatteella luulisi pelienkin taipuvan demoissa... mutta visuaalisen elämyksen jäävän toki peruskäyttäjän tavoittamattomiin.

Mitä itse odotan PS3:lta on parempi (helpompi) käyttö linux-päätteenä. En näe pleikkaa kodin viihdekeskuksena, mutta kakkosselaimena se voisi olla todella näppärä.

Sony todellakin osaa hypettää. Mitä ne oli ne puheet ettei PS2:sta saisi myydä johonkin Irkaiin tms. kun niistä saisi niin helposti kasattua halvan supertietokoneen tai ohjuksen ohjausyksiklön :D

Aahh PILKKU... Emotion engine on kuitenkin PS2:n CPU, ei GPU.

Näistä Sonyn hypeistä muutama sana lisää.

Tuolla Sonyn ilmoittamalla prosessoriteholla yllettäisi maailman supertietokoneiden top ten listassa muistaakseni 6:lle sijalle. Ei paha, kun muistaa että laitteen hinta tulee olemaan parin sadan euron luokkaa. ;) Väittääkö joku ettei olisi mahdollista? Pistetään noita katjuun vaikka 5 miljoonaa kappaletta niin johan alkaa myllyttää... (ks. seuraava kappale)

Sitten tuo hypetetty Cell-priosessori. Miten sille tehdään pelejä? Onko kukaan uutisia lukenut edes kysynyt tätä, saati saanut vastausta? Miten optimoidaan "elokuvamainen grafiikka ja realistinen tekoäly" siten että se toimii sujuvasti 1-30 koneen prosessoriteholla (prosessorihan pystyy käyttämään hyväkseen toisia pleikkareita netin välityksellä laskentatehon parantamiseksi)? Täysin mahdotonta, ja ollakseen edes murto-osan verran hypensä arvonen, ominaisuus olisi yhtä helvettiä koodarille.

Kolmas asia: elokuvamainen grafiikka ei ole niinkään tekninen kuin resurssikysymys. Nyt pelitaloja kaatuu tai sulautetaan isompiinsa yhden kuukausivauhdilla. Pelien kehittäminen maksaa sitä enemmän mitä hienompia ne ulkoisesti ovat. Tekoälyyn ja sen sellaiseen panostaminen on siihen verrattuna halpaa lystiä. Jos Pixar tekee animaatioleffan niin se on tarkoitettu myytäväksi vielä 5 vuoden kuluttuakin kaupoissa. Pelien elinikä on noin 2 kuukautta, missä ajassa niiden pitää saavuttaa voitollinen tulos. Absoluuttinen mahdottomuus että pelit oleellisesti parantuvat, jos ajatellaan tuolta kannalta mitä markkinointimiesten lupaukset antavat ymmärtää.

Elokuvamaisuus on muutakin kuin grafiikan näennäistä realistisuutta. Samassa suhteessa täytyy kehittää pelien sisältöä tai ollaan tilanteessa joka vallitsi CD-pelien alkuaikoina: Multimediakökköä jossa ei ollut mitään järkeä! Mitä hienompaa grafiikka on sitä enemmän pelaaja odottaa myös esim. pelin objekteilta ja muulta vuorovaikutukselta. Jokainen purnukka pitää olla interaktiivinen eikä vain piirretty kiinteä osa taustaa. Tämä maksaa!!! Esimerkkinä käy lähes mikä tahansa nykyajan peli. Harvassa on mallinnettu edes osumakohdat, vaikka se on täysin mahdollista nykyisillä mikroilla. Tuskin itse osuman paikantaminen omaisuuksia maksaa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen. Animaatiota, tekstuureja, ääntä... animaatio ei saisi olla koskaan samanlaista, miten hahmon käyttäytyminen ja liikkuminen haavoittuneena muuttuu... vaikeudet alkavat osumasta. Siksi on halvempi ja helpompi tehdä yksi osumakohta ja siihen muutama erilainen kuolinanimaatio, ja se on siinä!

No enpä nyt ihan noin menisi sanomaan. Nykyisella PC raudalla pelattuna uusimmat pelit ovat jo todella hienoja, paikoitellen hienompiakin kuin Toy Story. Suurin ero Toy Storyyn on kuitenkin minusta se, että PC:llä textuurit ovat huomattavasti tarkempia kuin Toy Storyssa. Maisema ja hahmot toisaalta ovat palikkamaisempia PC:llä. Ero lienee siinä että Toy Storyssä on panostettu hahmojen sulavuuteen, kun PC:llä taas on panostettu yleiseen pixelien määrään. Mikä ei sinäänsä ole ihmellistä verrattaessa PC:n 1280 x 960 ja tarkempia tarkkuuksia tv:n aneemiseen 720 x 576 tarkkuuteen.